tiistai 19. kesäkuuta 2012

Sählämorsio

Tämä postaus vie teidät syvimpiin mieleni sopukoihin minun etsiessäni itseäni. Olen tajunnut hiljattain, että en olekaan SE perfektionistein ja huolellisin tyyppi useastakaan porukasta vaan olen oikeasti aika sählä. :) Tämän tajuaminen sytytti sen usein pimeänä killuvan lampun päässäni. Vau. Olen mm. ahdistellut sitä, miten saan kaikki yksityiskohdat vastaamaan minun toiveitani hääpäivänä. Kun nyt tajusin, että en tiedä onko niillä minulle niin suurta merkitystä sittenkään ja varsinkin kun sählään kuitenkin jotakin, eivät ne tule vastaamaan alkuperäistä ajatusta kuitenkaan.
(couturecouture.wordpress.com)
(buzzle.com)
Jotta saatte kiinni siitä mitä tarkoitan voin kertoa esimerkin elävästä elämästä, nimittäin tästä aamusta. Minulla on ärsyttävä taipumus hinutella niillä viimeisillä bensakilometreillä ilman syytä niin kauan, että totean, että en pääse autolla enää bensa-asemalle asti. Kyllä. Mieheni on joutunut useamman kerran tuomaan minulle lisää bensaa, vaikka conveniently ennen työpäiväänsä päiväkodin pihalle. Tänään olin kuitenkin fiksu, katsoin pk:n pihassa, että bensaa on juuri sen verran, että pääsen autolla takaisin kotiin ja kävinpä hakemassa mieheni auton. Ha haa! 
(cartoonstock.com)
En ole ajanut mieheni autolla ennen. Oma autoni on pienistä pienin, söpö ja suloinen, tosi yksinkertainen ja helppokäyttöinen manuaali. Sen parkkeeraa vaikka tulitikkuaskiin. Mieheni auto on noin viisi kertaa isompi, automaattivaihteinen ja muutenkin kaikkia vipstaakkeja täynnä oleva alfa-auto. Selvisin auton kanssa liikkeelle ja suurta keskittymistä vaatien työpaikalle (suurta keskittymistä, koska satoi vettä ja piti osata ratin ja vilkun lisäksi myös säätää pyyhkimiä). Sain auton parkkiin ja jes mitkä fiilikset, i did it! Ansaitsin pienet tuuletukset ja tanssiliikkeet. Nousin autosta vesisateeseen ja keräsin kamani ja kassini. Painoin kaukosäätimestä ovet lukkoon ja tsadaa, ei, ovet eivät menneet lukkoon vaan kaikki ikkunat aukesivat. Painelin hädissäni toista nappulaa, josta aukesi takakontti. Pohdin kuumeisesti ohjeita, joita mies oli joskus minulle yrittänyt autoonsa liittyen antaa, mutta joita en tarpeettomina ollut jaksanut kuunnella. Suljin takakontin, kiipesin märkään autoon käynnistämään sen, jotta sain ikkunat sisältä käsin kiinni. Lopulta keksin olla alkeellinen ja työntää avaimen oveen ja käänsin siitä ovet lukkoon. I'm a very wet winner! Että lomaa odotellessa, 2,5 päivää enää töitä. Niin, lomaa, jonka eilen tajusin, että olin unohtanut hakea. Nou biggie. :) Onneksi pomo oli ymmärtäväinen ja sain lomat haettua siten miten halusinkin.


Mitähän kaikkia aspekteja tämä minun sähläysvimmani saa häissä aikaan?


- dawn

6 kommenttia:

  1. Anteeksi ihan hirveästi, mutta tästä sai kyllä aamun naurut :) Ja mielettömät nuo kuvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ei mitään, täytyy sanoa, että aiheelle on saanut myös työkaverit eilen nauraa vedet silmissä. ;)

      Poista
  2. Mä ymmärrän oikein hyvin. Kyllä samaan aikaan voi olla uskomaton perfektionista ja jäätävä sählä. Täällä yksi sellainen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tämä voi olla mahdollista, että olen missannut nämä merkit kaikki nämä vuodet? En ajatellut, että ne mahtuvat samaan pakettiin. :)

      Poista
  3. Hahaha, ymmärrän täysin fiiliksesi! Kuvien kaltaista sähellystä on minunkin elämäni.

    VastaaPoista

Olet kiva kun kommentoit! :)